Tämän hetken fiiliksiä kuvaa yksi lause:
Olen aina halunnut hakea työpaikalle unohtuneen puhelimen heti klo 5.30 aamulla. En toki olis viikon ainoona vapaapäivänä halunnu nukkua. No, nukun sitte sen jälkeen. Jotta tattista vaan kohtalo ja kiitos karma <3 Mitähän pahaa oon nyt taas tehnyt.... Ei saatana oikeesti.
Yhyy ja nyyh. Tukehtukaa pullaanne.
Rakkaudella,
diktaattorinne Morso.
Ps. Kivittäkää Radio Aallon radioasema ennen kun teen paikallisen pommi-iskun. Alkaa pikkuhiljaa vituttaa kuunnella samoja paskoja biiseja kahdeksan tuntia päivässä. okjifog. "Call me maybe" - no vittu todellakaan soita ehkä.